Nitan seitsämästä veljeksestä nukkui pois yksi.
Se tuska ja kiukku joka pennun kuolemasta tulee on uskomatonta. Ajatukset risteilevät ja mietin, mitä olisin voinut tehdä toisin. Onneksi minulla on ystäviä jotka jaksavat kuunnella purkaukseni ja jakavat tuskani. He puhuvat järkeä kun itkultani saan sanottua "en kasvata enää koskaan".
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti