Merlin on ollut koko ajan aivan ihastunut Kutjan pentuihin. Välillä olen ihmetellyt sen kärsivällisyyttä kun itsekin on vielä pentu.
Minun on pitänyt jo kauan tehdä jonkinnäköinen yhteenveto pennuista mikä on ollut yllättävän vaikeata. Olin koko pentuajan kotona ja kun en käteni takia päässyt talliin hommiin niin olen viettänyt pentulaatikoissa enemmän aikaa kun varmaan koskaan. Kaikki vaikeudet mitkä oli Nitan kanssa tuli monin kertaisesti korvattua kun katseli pentuja ja niiden kehitystä.
Kutjan pennuista tuli selkeästi esille kuka on pentujen pomo ja ärripurri. Meidän neiti vaaleanpunainen, Bojai Honey kotoisasti Hani.Jesse ei yleensä paljon välitä pennuista mutta nyt jostain syystä suosikki löytyi. Herra vihreäpantaista kannettiin sylissä tuntitolkulla. Sanoin jo ettei se ikinä opi kävelemään. Olin tekemässä herra vihreästä Hanniballia mistä Jesse raivostui. Pentu sai sitten nimen Bojai Hidalgo. Onneksi pentu muutti lähelle niin saa poika lemmikkinsä hoitoon. Houdini lähti ensimmäisenä uuteen kotiin pääkaupunkiseudulle. Silloin oikeastaan tajusi että ihan oikeasti nämä lähtee, minun päivänsäteeni. Herkuleksen matka Itä-Suomeen ei ollut ihan helppo järjestää kun isäntä loukkasi jalkansa. Onneksi heillä oli hyviä ystäviä jotka auttoivat. Hypnotic muutti Turun seudulle lapsiperheeseen .
Nitan pentue oli monella tavalla ihmeellinen. Värit ja että kaikki oli poikia. Oli ihmeellistä seurata miten värit muuttuivat 7 viikon aikana.
Mustan pennuista ensimmäisenä lähti uuteen kotiin Bojai Ice Bear. Olin yrittänyt saada Ullaa ottamaan mustaa yli kymmenen vuotta ja nytkin he tulivat katsomaan Kutjan pentuja. En tiedä miten siinä kävi niin että mustiksen pentu varattiin. Seuraavaksi lähti Iwanhoe pääkaupunkiseudulle kahden kissan seuraksi. Ennen pennun menoa perhe joutui lopettamaan melkein 14 vuotiaan mustisnartun. Toivottavasti pentu täyttää tyhjäksi jääneen koiranpaikan,vanhaa koiraa sehän ei voi korvata. Ivo ja Igor, meidän mustat, matkasivat pohjoiseen. Ivo oli pentueen pienin poika ja laumaviettisin vekkuli. Kun istuin pentulaatikossa ja muut pennut rupesi jo nukkumaan niin meidän pieni musta vaan kiipesi syliin. Koskaan ei sylihoitoa saanut liikaa. Idefix muutti ison villakoiran kaveriksi pääkaupunkiseudulle, maalle. Kun olen kuunnellut kuinka paljon koirilla on tilaa olen vähän kadehtinut ainakin vieressä olevaa järveä. Ice Coffe meni ihmiselle ,joka ei juo kahvia. Mutta ei voinut tehdä Ice Tea. Jossain muodossa Riitta tarvitsee kahvin.
Nitan nisätulehdus otti minulle koville; ei se että käytiin eläinlääkärissä 9 kertaa vaan että pelkäsin menettäväni Nitan . Ainavkun luulin, että tästä selvitään tuli uusi takaisku. Ensimmäiset 4 päivää Nitalle piikitettiin suoraan suoneen antibiottia ja kuumetta alentavaa.Asia olisi ollut paljon helpompi pelkän nisätulehduksen kanssa, mutta kun siirryttiin tabletteihin ,Nita rupesi oksentamaan kaiken. Yritettiin 4 eri antibiottia suun kautta ja lopulta päädyttiin lihakseen annettaviin lääkkeisiin.En olisi selvittynyt ilman lapsia tästä ajasta. Toni oli joka kerta mukana eläinlääkärissä minun kanssa ja välillä kantaen Nitaa joka ei enää jaksanut kävellä. Taru ja Jesse hoitivat kotona pennut ja muut koirat sillä aikaa . He jaksoivat suihkuttaa Nitan haavaa monta kertaa päivässä. Kirsti valoi minuun uskoa ja voimaa puhelimessa . Jaksoi kuunnella kaikki edistysaskeleet ja takapakit. Lohdutti kun itkin epätoivoisena. On vielä kolme ihmistä keitä saan kiittää, että Nita on hengissä. Reijo, minun luottoeläinlääkärini, otti meidät vastaan mihin aikaa vuorokaudesta tahansa. Ja kun Reijon laitteet eivät riittäneet Porissa Aminoff , Ninnin kanssa jatkoi. Jos ei joku päivä tarvinnut mennä eläinlääkäriin Ninni soitti ja kysyi kuntoa. Kun pahimmasta selvittiin antoi Aminoff minulle lainaan ultravalon(haava paranee sen kanssa huomattavasti nopeammin) Ei se laite ollut maksanut kuin 20tuhatta, en kysynyt että euroa vai markkaa. Kuulemma normaali potilaat menevät hoidettavaksi kerran päivässä klinikalle. Minulle se annettiin lainaan.Mitenköhän tuon sitten ottaisi? Nisätulehdus teki itse kanavan ulos nisän sivusta. Pahimmillaan kraateri oli syvempi kuin peukalo. En laita kuvaa ,Kirsti kielsi.
Nita voi hyvin eikä siinä enää näy sairauden aikainen laihtuminen. Nita on uskomaton hyvä äiti , jolle pentujen hoito oli kaikki kaikessa huolimatta missä kunnossa itse oli.
Kun kaikki menee hyvin kasvatus on palkitsevaa vaikka kovaa työtä. Kun jotain menee pielen se on uskomattoman paljon valvottuja tunteja , murehtimista ja itkemistä. Silloin aina tulee mieleen; ei ikinä enää! Onneksi ihmisellä on valikoiva muisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti